Kun 23 vuotta sitten tulin Riihimäen seurakunnan palvelukseen tiedotussihteeriksi, oli uutta viranhaltijaa varten hankittu uusi kirjoituskone. Eikä mitä tahansa konetta, vaan oikea sähkökirjoituskone, sieltä aikalaistensa modernimmasta päästä. Muistan tervehtineeni sitä ilolla: sillä kelpasi naputella seurakuntauutisia, ilmoituksia ja uutisjuttuja paikallislehtiin.
Vuosien varrella koneistus muuttui. Ensimmäinen tietokone oli suuri ja sen ohjelma kankea. Vaikka kuinka huolellisesti koitti toimia ohjeiden mukaan ilmestyi ruudulle tämän tästä teksti: Syntax error, vapaasti suomennettuna: Ei pelitä!
Aikanaan sitten koneet ja ohjelmat kehittyivät ja muuttuivat sekä luotettavammiksi että helpommiksi käyttää. Kirjoituskoneesta luovuin kokonaan 90-luvun puolivälissä ja samoihin aikoihin viestintävälineiden kehitys kiihtyi joka rintamalla. Ilman kännykkää ei enää selvinnyt, pian alettiin tiedot hakea googlettamalla ja sähköpostista tuli käytetyin yhteydenpidon muoto.
Seurakunnan elämässä viestintävälineiden kehitys on toisaalta muuttanut paljon, toisaalta taas hämmästyttävän vähän. Kun nyt kirjoitan tätä elämäni ensimmäistä blogia, on tilanne teknisesti täysin toinen kuin kirkollisen urani alussa. Kun teksti on valmis, tarvitaan vain napin painallus ja se on jossain bittiavaruudessa –ja silti siitä kiinnostuneiden luettavissa heti paikalla. Kirjoituskoneen aikakaudella aikaa tekstin kirjoittamisesta sen julkaisemiseen meni yleensä päiviä, joskus viikkoja.
Yhteistä eri vuosikymmenten kirjallisille tuotoksille on kuitenkin pyrkimys paitsi välittää tietoa myös sanoa jotain merkityksellistä uskosta, Jumalasta, taivaasta tai kristityn elämästä maan päällä. Tässä ja tulevissa blogeissa –jos Jumala suo- tahtoisin täyttää tätä tehtävää ja omaa kutsumustani evankeliumin julistajana. Sanoma rakastavasta Jumalasta on sama, vaikka sen kertomisen välineet vaihtuvat.
Seurakunnan vahvuus sanomansa välittäjänä on kasvoista kasvoihin kohtaaminen. Siitä emme saa missään vaiheessa luopua, sillä ihminen tarvitsee ihmistä. Tarvitsee katsetta ja ääntä, käden kosketusta ja puheen kaikkia sävyjä itse sanoman sisällön lisäksi. Mutta nettiin kirjoitettu ja sieltä luettu blogi voi toimia keskustelun ja ajatusten herättäjänä ja muistutuksena siitä, että on olemassa kirkko ja seurakunta, on olemassa kristittyjen yhteisö, johon sinäkin voit halutessasi kuulua. Ja vaikka nyt kohtaamme tämän kirjoituksen välityksellä minä olen olemassa, ja sinä myös. Jos haluat, voimme tavata myös elävässä elämässä.
