Joulun tuttu vieras

Joulu on vierailujen aikaa. Perheet ja suvut kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen, ehkä myös ystävät ovat koolla jonain joulun pyhistä.  Sopu ja yhteisymmärrys säilyy näissä tapaamisissa vaihtelevasti: joskus yhdessäolo tuntuu liian lyhyeltä, joskus vierailu ei ota millään loppuakseen.

Onneksi kuitenkin monet tapaamiset ovat onnistuneita. Läheisten kesken koetaan yhteenkuuluvuutta ja ainakin kerran vuodessa halutaan osoittaa toinen toiselleen rakkautta ja huolenpitoa.   Tutut vieraat lämmittävät sydäntä ja antavat voimaa arkeen ja koko tulevaan vuoteen.

Jouluna me saamme vieraaksi myös menneet sukupolvet.  Jokin joulun ikiaikaisessa sanomassa ja tunnelmassa herkistää mielen kuulemaan muistoja.  Muistoissa he ovat läsnä, kaikki jo edeltä menneet.  Joidenkin muistojen äärellä voi vain kiitollisena huokaista: Miten arvokas onkaan ihmiselämä, miten arvokkaita muistot yhteiseltä taipaleelta.  Joku toinen muisto voi olla niin kipeä, että sen tahtoisi vain unohtaa, mutta juuri jouluna ei mitenkään voi. 

Yhtäkaikki, menneet polvet ovat joulussamme läsnä, halusimme sitä tai emme.  He ja muut läheiset ihmiset ovat läsnä myös siellä, missä joulua vietetään yksin.  Joskus on niin, että puuttuva vieras täyttää suurimman tilan mielessä ja sydämessä. Joillekin se tekee yksinäisyyden helpommaksi, toisille taas vaikeammaksi kestää.

Monelle meistä jouluun kuuluu myös ikävä.  Se voi olla ihmisen ikävää, kaipausta menneeseen, tai johonkin, jota ei kenties koskaan ollutkaan.  Mutta se voi olla myös taivasikävää, kaipuuta kohti ihmisen lopullista kotia ja määränpäätä, joka tuntuu olevan liian kaukana.

Kuitenkin juuri jouluna taivas koskettaa maata.  Nopeasti ja kevyesti, kuin enkelinsiivellä hipaisten.  Jouluna kohtaavat rajallisuus ja äärettömyys, aika ja ikuisuus.  Juuri siitä syntyy ilo, jouluilo, jota voi kokea, vaikkei ympäristö tai oma elämäntilanne kovin valoisalta näyttäisikään.

Olipa Sinun joulusi sitten iloista vilskettä täynnä oleva perhejoulu, yksinäisyydessä vietetty rauhallinen juhla tai jotain siltä väliltä, siihen kuitenkin toivottavasti mahtuu mukaan joulun tärkein vieras.  Hän ei tunge juhlaasi väkisin, mutta ei myöskään kieltäydy arastakaan kutsusta.

Vanhan uskon mukaan Jeesus-lapsi ei synny jouluna ainoastaan seimen oljille, vaan hän syntyy jokaisen häneen uskovan sydämeen.  Hän tekee kotinsa meidän keskellemme, asettuu vieraaksi meidän joulupöytäämme ja tulee mukaan niin iloon kuin itkuunkin.  Hän tulee kuin tuttu vieras: talon tapoihin sopeutuen.

Toivon, että voit toivottaa tämän tärkeimmän jouluvieraan tervetulleeksi.  Olkoon joulusi siunattu!

Tavataan verkossa - ja oikeassa elämässä myös!

Kun 23 vuotta sitten tulin Riihimäen seurakunnan palvelukseen tiedotussihteeriksi, oli uutta viranhaltijaa varten hankittu uusi kirjoituskone.  Eikä mitä tahansa konetta, vaan oikea sähkökirjoituskone, sieltä aikalaistensa modernimmasta päästä.  Muistan tervehtineeni sitä ilolla: sillä kelpasi naputella seurakuntauutisia, ilmoituksia ja uutisjuttuja paikallislehtiin.

Vuosien varrella koneistus muuttui.  Ensimmäinen tietokone oli suuri ja sen ohjelma kankea.  Vaikka kuinka huolellisesti koitti toimia ohjeiden mukaan ilmestyi ruudulle tämän tästä teksti:  Syntax error, vapaasti suomennettuna: Ei pelitä!

Aikanaan sitten koneet ja ohjelmat kehittyivät ja muuttuivat sekä luotettavammiksi että helpommiksi käyttää.  Kirjoituskoneesta luovuin kokonaan 90-luvun puolivälissä ja samoihin aikoihin viestintävälineiden kehitys kiihtyi joka rintamalla.  Ilman kännykkää ei enää selvinnyt, pian alettiin tiedot hakea googlettamalla ja sähköpostista tuli käytetyin yhteydenpidon muoto.

Seurakunnan elämässä viestintävälineiden kehitys on toisaalta muuttanut paljon, toisaalta taas hämmästyttävän vähän.  Kun nyt kirjoitan tätä elämäni ensimmäistä blogia, on tilanne teknisesti täysin toinen kuin kirkollisen urani alussa.  Kun teksti on valmis, tarvitaan vain napin painallus ja se on jossain bittiavaruudessa –ja silti siitä kiinnostuneiden luettavissa heti paikalla.  Kirjoituskoneen aikakaudella aikaa tekstin kirjoittamisesta sen julkaisemiseen meni yleensä päiviä, joskus viikkoja.

Yhteistä eri vuosikymmenten kirjallisille tuotoksille on kuitenkin pyrkimys paitsi välittää tietoa myös sanoa jotain merkityksellistä uskosta, Jumalasta, taivaasta tai kristityn elämästä maan päällä.  Tässä ja tulevissa blogeissa –jos Jumala suo- tahtoisin täyttää tätä tehtävää ja omaa kutsumustani evankeliumin julistajana.  Sanoma rakastavasta Jumalasta on sama, vaikka sen kertomisen välineet vaihtuvat.

Seurakunnan vahvuus sanomansa välittäjänä on kasvoista kasvoihin kohtaaminen.  Siitä emme saa missään vaiheessa luopua, sillä ihminen tarvitsee ihmistä.  Tarvitsee katsetta ja ääntä, käden kosketusta ja puheen kaikkia sävyjä itse sanoman sisällön lisäksi.  Mutta nettiin kirjoitettu ja sieltä luettu blogi voi toimia keskustelun ja ajatusten herättäjänä ja muistutuksena siitä, että on olemassa kirkko ja seurakunta, on olemassa kristittyjen yhteisö, johon sinäkin voit halutessasi kuulua.  Ja vaikka nyt kohtaamme tämän kirjoituksen välityksellä minä olen olemassa, ja sinä myös.  Jos haluat, voimme tavata myös elävässä elämässä.

Tervetuloa!

Tervetuloa blogiini. Blogi on avattu 10.11.2011. - Tervetuloa uudelleen!