Joulu on vierailujen aikaa. Perheet ja suvut kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen, ehkä myös ystävät ovat koolla jonain joulun pyhistä. Sopu ja yhteisymmärrys säilyy näissä tapaamisissa vaihtelevasti: joskus yhdessäolo tuntuu liian lyhyeltä, joskus vierailu ei ota millään loppuakseen.
Onneksi kuitenkin monet tapaamiset ovat onnistuneita. Läheisten kesken koetaan yhteenkuuluvuutta ja ainakin kerran vuodessa halutaan osoittaa toinen toiselleen rakkautta ja huolenpitoa. Tutut vieraat lämmittävät sydäntä ja antavat voimaa arkeen ja koko tulevaan vuoteen.
Jouluna me saamme vieraaksi myös menneet sukupolvet. Jokin joulun ikiaikaisessa sanomassa ja tunnelmassa herkistää mielen kuulemaan muistoja. Muistoissa he ovat läsnä, kaikki jo edeltä menneet. Joidenkin muistojen äärellä voi vain kiitollisena huokaista: Miten arvokas onkaan ihmiselämä, miten arvokkaita muistot yhteiseltä taipaleelta. Joku toinen muisto voi olla niin kipeä, että sen tahtoisi vain unohtaa, mutta juuri jouluna ei mitenkään voi.
Yhtäkaikki, menneet polvet ovat joulussamme läsnä, halusimme sitä tai emme. He ja muut läheiset ihmiset ovat läsnä myös siellä, missä joulua vietetään yksin. Joskus on niin, että puuttuva vieras täyttää suurimman tilan mielessä ja sydämessä. Joillekin se tekee yksinäisyyden helpommaksi, toisille taas vaikeammaksi kestää.
Monelle meistä jouluun kuuluu myös ikävä. Se voi olla ihmisen ikävää, kaipausta menneeseen, tai johonkin, jota ei kenties koskaan ollutkaan. Mutta se voi olla myös taivasikävää, kaipuuta kohti ihmisen lopullista kotia ja määränpäätä, joka tuntuu olevan liian kaukana.
Kuitenkin juuri jouluna taivas koskettaa maata. Nopeasti ja kevyesti, kuin enkelinsiivellä hipaisten. Jouluna kohtaavat rajallisuus ja äärettömyys, aika ja ikuisuus. Juuri siitä syntyy ilo, jouluilo, jota voi kokea, vaikkei ympäristö tai oma elämäntilanne kovin valoisalta näyttäisikään.
Olipa Sinun joulusi sitten iloista vilskettä täynnä oleva perhejoulu, yksinäisyydessä vietetty rauhallinen juhla tai jotain siltä väliltä, siihen kuitenkin toivottavasti mahtuu mukaan joulun tärkein vieras. Hän ei tunge juhlaasi väkisin, mutta ei myöskään kieltäydy arastakaan kutsusta.
Vanhan uskon mukaan Jeesus-lapsi ei synny jouluna ainoastaan seimen oljille, vaan hän syntyy jokaisen häneen uskovan sydämeen. Hän tekee kotinsa meidän keskellemme, asettuu vieraaksi meidän joulupöytäämme ja tulee mukaan niin iloon kuin itkuunkin. Hän tulee kuin tuttu vieras: talon tapoihin sopeutuen.
Toivon, että voit toivottaa tämän tärkeimmän jouluvieraan tervetulleeksi. Olkoon joulusi siunattu!
