Seurakuntaelämän ydin on yhteinen jumalanpalvelus ja ehtoollisenvietto. Messuun kokoontuvat Kristuksen ruumiin jäsenet kukin omalta taholtaan, omine iloineen, suruineen, kysymyksineen ja ajatuksineen. Jokainen sellaisena kuin on, omana itsenään ja omasta elämäntilanteestaan käsin. Yhdessä kuulemme Jumalan sanaa, vierekkäin polvistumme ehtoollispöytään. Erilaiset ihmiset, silti paljossa samanlaiset.
Tässä kauniissa kuvassa seurakunnasta on totta vähintäänkin toinen puoli. Tuiki tavallinen sunnuntaiaamun messu kokoaa yhteen edustavan otoksen seurakuntalaisista. Mutta kaikkia se ei tavoita. Kaikille se ei ole paras mahdollinen paikka oman hengellisen elämän ja jumalasuhteen hoitamiseen. Siksi tarvitaan erityismessuja, jotka on suunniteltu erityisesti jonkin seurakuntalaisjoukon tarpeiden mukaisesti.
Viime vuosikymmeninä on kirkossa syntynyt monia erityismessuja: On Tuomasmessua, Mukulamessua, Iskelmämessua ja monia muita. Näiden lisäksi järjestetään tietenkin erilaisia perhe- ja koululaiskirkkoja, herätysliikkeiden kirkkopyhiä ja messuja, joihin kutsutaan erityisesti jonkin ammatti-, harraste- tms. ryhmän jäseniä.
Riihimäellä uusi tulokas erityismessujen sarjassa on Sateenkaarimessu, joka järjestetään Keskuskirkossa sunnuntaina 3.6.2012 klo 13. Messu on luonnollisesti avoin kaikille, mutta mukaan kutsutaan erityisesti seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään. Sateenkarimessun järjestäminen on herättänyt jonkin verran keskustelua ja mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Seurakunnan tärkein tehtävä on järjestää jäsenilleen mahdollisuuksia oman hengellisen elämänsä hoitamiseen sanan ja sakramenttien avulla. Tämän tehtävän hyvä hoitaminen edellyttää monimuotoista ja mahdollisimman laajakatseisesti ymmärrettyä jumalanpalveluselämää. Tavallisen messun rinnalle tarvitaan erityismessuja, sillä Jeesus käski kertoa evankeliumin kaikille – ei vain niille, jotka kokevat olonsa kotoisaksi Keskuskirkossa sunnuntaiaamun messuissa.
Moni kysyy, miksi Sateenkaarimessuun tulijat eivät voisi sittenkin osallistua tavalliseen jumalanpalvelukseen. Mitä erityistarpeita ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tuo hänen hengellisen elämänsä suhteen? Luulisin, ettei mitään. Jumalan luomina meissä asuu kaipaus Hänen yhteyteensä riippumatta muista ominaisuuksistamme. Mutta niin kauan, kuin Sateenkaarimessun järjestämisestä kiistellään, sen järjestäminen on tarpeellista.
Vuosia sitten eräs seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva henkilö kertoi, ettei hän halua tulla kirkkoon, koska ”ikinä ei tiedä, tuomitaanko minut siellä kadotukseen”. Niin kauan, kuin jonkun on pelättävä, ettei hän ole tervetullut messuun omana itsenään, niin kauan, kuin jonkun on pelättävä, että hänet tuomitaan – niin kauan on Sateenkaarimessu tarpeellinen.
